Suomi ikääntyy ja harmaantuu. Kuinka saada laadukas hoito ja hoiva riittämään kaikille?
Siinä kysymys, johon sosiaali- ja terveysministeriön työryhmät etsivät kuumeisesti ratkaisua. Kiire on kova, sillä vanhustenhoivan henkilöstömitoitus kiristynee jo ensi vuonna ja samaan aikaan hoitajista on huutava pula.
Yksi ratkaisu ovat hoiva-avustajat. Heitä on koulutettu jo kymmenkunta vuotta, mutta toistaiseksi niin koulutuksen volyymi kuin ammatissa toimivien määrä on melko vähäinen, vajaa 1 500.
Heistä runsas tuhat työskentelee avustavissa tehtävissä yksityisissä hoivapalveluyrityksissä ja muutama sata kunnissa ja kuntayhtymissä.
Ainakin 10 000 avustajaa
Vuoteen 2030 mennessä Suomeen tarvitaan liki kymmenkertainen määrä hoiva-avustajia. Se tarkoittaa noin 10 000 – 12 000 koulutettua ammattilaista.
Tästä oltiin samaa mieltä JHL:n koolle kutsumassa asiantuntitapaamisessa, johon osallistui työnantaja- ja työntekijäpuolen sekä hoiva-avustajia kouluttavan koulutuskuntayhtymä Omnian edustajia.
– Käytännössä tavoitteeseen pääsy edellyttää noin 1 500 hoiva-avustajan kouluttamista vuosittain, sillä osa valmistuneista jatkaa lähihoitajiksi tai siirtyy muille aloille, ynnäsi Attendo Oy:n toimitusjohtaja Pertti Karjalainen.
Yksityisen terveys- ja sosiaalialan työnantajajärjestön Hali ry:n työmarkkinajohtaja Tuomas Mänttäri oli samaa mieltä. Hän korosti myös sitä, että hoiva-avustajien lisääminen ei saa tapahtua lähi- tai sairaanhoitajien kustannuksella.
Myös KT kuntatyönantajat näytti vihreää valoa hoiva-avustajien määrän lisäämiselle.
– Hoiva-avustajien aseman vakiintumisen kannalta on lisäksi välttämätöntä, että heidät huomioidaan henkilöstömitoituksessa, totesi KT:n johtava työmarkkinalakimies Mirja-Maija Tossavainen.
Nimike kaipaa brändäystä
Hoiva-avustajien asema osana hoidon ja hoivan kokonaisuutta ja yksittäisiä työyhteisöjä on vielä toistaiseksi hiukan epämääräinen. Tähän on ainakin osaltaan vaikuttanut se, että lähi- ja sairaanhoitajia edustavat ammattiliitot Super ja Tehy vastustavat uuden ammattikunnan pääsyä työmarkkinoille.
Tulevaisuudessa tilanne todennäköisesti muuttuu ja hoiva-avustajien asema vakiintuu, sillä ammattiryhmä mainitaan ensi vuonna uudistuvassa vanhuspalvelulaissa sairaanhoitajien ja lähihoitajien ohella.
– Ammattinimike on saanut leiman: Että kuka vaan voi ryhtyä hoiva-avustajaksi. Ei se näin mene!
– Laki on juuri nyt valmisteilla. Meillä on hyvä syy uskoa, että hoiva-avustajat huomioidaan osana hoidon ja hoivan kokonaisuutta myös lakitasolla, totesi tapaamiseen osallistunut JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine.
Se ei yksin riitä. Hoiva-avustajan ammattinimike kaipaa Niemi-Laineen mielestä brändäystä.
– Ammattinimikettä ei juuri tunneta, ja siltä osin kuin tunnetaan, se on saanut huonon leiman. Että kuka vaan kadulta voi ryhtyä hoiva-avustajaksi. Ei se näin mene!
Selkeä rakenne, laadukas sisältö
JHL on ollut alusta asti rakentamassa hoiva-avustajan koulutusta, johon kuuluu osia nykyisestä lähihoitaja-tutkinnosta. Jo nyt koulutus sisältää jatkokoulutuskelpoisuuden lähihoitajaksi.
Parannusta silti tarvitaan: Koska koulutus ei sisälly ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteeseen, on se hajanaista ja sisällöltään epäyhtenäistä eri puolilla maata.
– Jotta koulutus olisi uskottava ja takaisi paremman työmarkkinakelpoisuuden, on sille luotava selkeä rakenne ja laadukas sisältö. Siinä Omnia yhtenä isona hoiva-avustajien kouluttajana lupaa olla mukana, vakuutti koulutuspäällikkö Tiina Thure-Toivanen.
Koulutuksen nykyinen kesto (noin vuosi) ja laajuus (50–60 opintopistettä) säilyisi ennallaan.
JHL, KT Kuntatyönantajat, Hali ry ja Omnia aloittavat jo tänä syksynä keskustelut hoiva-avustajien koulutustarpeesta ja koulutuksen rahoituskeinoista kolmen ministeriön, eli opetus- ja kulttuuriministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön, kanssa.
Tarjolla uusi alku monelle
Tapaamisessa keskusteltiin myös siitä, mikä voisi olla hoiva-avustajien realistinen määrä vanhusten hoitoyksiköissä tulevaisuudessa.
Työmarkkinajohtaja Tuomas Mänttärin mielestä se voisi olla enimmillään 30 prosenttia mitoituksen piirissä olevasta henkilökunnasta.
– Hoiva-avustajat eivät uhkaa yhdenkään hoitajan työpaikkaa.
– Ei yhtään enemmän. Tämän luulisi vakuuttavan myös Tehyn ja Superin siitä, että hoiva-avustajat eivät tule ja valtaa palveluasumista ja uhkaa yhdenkään hoitajan työpaikkaa, hän perusteli.
Hoiva-avustajien ja hoitajien keskinäiseen työnjakoon toivottiin nykyistä yhtenäisempää käytäntöä, mutta hoiva-avustaja ei voi jatkossakaan toimia työvuoron vastuuhenkilönä, laatia palvelu- ja hoitosuunnitelmia eikä osallistua lääkehoitoon.
– Hoiva-avustajilla on oma roolinsa hoivaketjussa, he avustavat koulutettuja hoitajia ja sujuvoittavat ja rikastavat vanhusten arkea, tiivisti Esperi Caren henkilöstöjohtaja Maria Pajamo.
Samalla hoiva-avustajan koulutus ja työ voivat olla uusi alku esimerkiksi keski-ikäiselle ammatinvaihtajalle ja Suomeen kotoutuvalle maahanmuuttajalle.
