Jos lääkeannoksessa on liikaa vaikuttavaa ainetta, se voi saada verisuonet vuotamaan. Jos sitä on liian vähän, veri voi tukkeutua veritulpaksi.
Siksi monen ammattilaisenkin mielestä tuntuu kuumottavalta laskea vaikuttavan aineen määrää verenohennuslääkkeeseen.
– Lääkelaskuissa laskijan vastuu on niin suuri, että monelle siitä kasvaa mörkö, sanoo JHL:n asiantuntija Matti Tujula.
Tujula avasi kesäkuussa JHL-opiston Lääkeosaamisen kurssin. Kurssi järjestetään kerran vuodessa. Moni tulee sinne hakemaan varmuutta tekemiseen ja päivitystä omaan osaamiseen. Tiensä kurssille löytävät sote- ja kasvatusalan ammattilaiset henkilökohtaisista avustajista lähihoitajiin ja koulunkäynninohjaajiin.
Valmiudet lääkelupien suorittamiseen
Itse kukin tekee lääkehoitoa oman koulutuksensa ja lupiensa mukaisesti. Esimerkiksi lähihoitajien koulutukseen kuuluu lääkkeiden antamista, mutta koulunkäynninohjaajien koulutukseen ei.
Silti kouluissa saatetaan antaa esimerkiksi ADHD-lääkkeitä. Se vaatii lisäkoulutusta.
– Kurssi antaa loistavat valmiudet työnantajien käyttämiä lääkelupatenttien suorittamiseen, sanoo kurssin vetäjä, hoitotyön opettaja Outi Kulmala.
– Parasta on, että eri puolilta Suomea tulevat ammattilaiset jakavat käytäntöjään.
Outi Kulmala
Nelipäiväisen kurssin ensimmäisenä päivänä kurssilaiset pureutuivat lääkehoidon peruskäsitteisiin ja -periaatteisiin, lääkkeiden annosteluun, joka voi tarkoittaa tabletteja, laastareita, nestettä ja pistoksia. Toisena päivänä ohjelmassa oli lääkelaskut.
Kolmantena päivänä tutuiksi tulivat vastuut ja lääkeluvat, lääkehoitosuunnitelmat ja lääkkeiden vaikutukset elimistössä. Lisäksi kurssilla opeteltiin hakemaan tietoa virallisista lähteistä, kuten Fimean ja Pharmaca Fennican sivuilta.
– Parasta on, että eri puolilta Suomea tulevat ammattilaiset jakavat käytäntöjään, Kulmala sanoo.
Vanhoja tietoja vahvistamassa, uutta oppimassa
Outi Kulmala saa kurssilaisilta kehuja: hän on rauhallinen, mutta mukaansa tempaava kouluttaja.
Lähihoitajat Jaana Shemeikka ja Kati Heikkinen työskentelevät vaativan tason vammaisten sosiaalipalvelussa Rovaniemellä. Heille kurssin tärkein anti oli kertaus ja varmuuden saaminen omaan tekemiseen.
– Oli todella mielenkiintoista kuulla muilta, miten lääkehoitoa toteutetaan milläkin työpaikalla ja missäkin päin maata. Ja miten monista paikoista lakisääteinen lääkehoitosuunnitelma itse asiassa puuttuu, Heikkinen sanoo.
Shemeikka kiittelee, että vaikka kurssi oli toiminnallinen, tehdä ja oppia sai ilman kiirettä.
– Laskuihin sai keskittyä rauhassa.
Jaana Shemeikka
– Laskuihin sai keskittyä rauhassa. Ehti jopa ottaa uusiksi, jos meni pieleen.
Kaksikko aikoo viedä kurssin materiaalit jakoon työpaikalleen. Esimerkiksi oppisopimusopiskelijoille käyttöön tulee lääkelaskukolmio, jonka kärkiin sijoitetaan annos, vahvuus ja tarve. Kolmio auttaa hahmottamaan laskutoimituksia pelkkää paperia paremmin.
Ruokolahtelaisen koulunkäynninohjaaja Piia Rossin silmät avautuivat kurssilla. Hän on hämmästynyt, miten monissa kouluissa ei tehdä lääkehoitosuunnitelmia ollenkaan, vaikka laki niin vaatii.
– Selvisi, että jo vaikeisiin allergioihin tarkoitettujen adrenaliinikynien käyttöä varten pitäisi olla lääkehoitosuunnitelma.
