Daniel Hannus kyllästyi koneisiin ja vaihtoi alaa – Kannattiko?

Joskus ala vaihtuu sattumalta. Joskus se vaatii isoja päätöksiä ja opintoja. Daniel Hannus on ottanut rohkeita loikkia alanvaihtajana.

Mukana muutoksessa

Työelämä on jatkuvassa muutoksessa. Juttusarjassa JHL:n jäsenet kertovat mullistuksista omissa töissään.

Daniel Hannuksesta, 49, ei tullut koskaan insinööriä, vaikka alan opinnotkin olivat jo alkaneet. Rahapulan ajamana nuori mies otti tarjolla olleita hanttihommia laivalta ja paikalliselta kylmäkonetehtaalta. Opinnot jäivät ja tehdastöissä vierähti lopulta parikymmentä vuotta.

Hannus ahkeroi tehtaalla varastohommissa, teki uretaanivaluja ja ajoi trukkia. Kiinnostus työntekijöiden asioiden hoitamiseen kasvoi vaivihkaa. Hän ryhtyi luottamushenkilöksi ja eteni pääluottamusmieheksi, kun tehtaalla tuli vastaan yhä vaativampia tilanteita omistajavaihdoksen jälkeen.

– Luottamustyöt opettivat, että pidän enemmän ihmisten auttamisesta kuin koneiden kanssa työskentelystä.

Työehdot tehtaalla kovenivat, edut vähenivät ja yt-neuvotteluista tuli vuosittaista arkea. Samaan aikaan Hannuksen mielessä kypsyi ajatus, että hän voisi vaihtaa alaa. Tehdä sellaista, missä oli jo huomannut olevansa hyvä.

Daniel Hannus joutuu nykyisessä työssään toisinaan miettimään strategisia siirtoja. Shakkia hän pelaa myös pienryhmäkodin nuorten kanssa.

Opintovapaa rohkaisi irtisanoutumaan

Kahdeksan vuotta pääluottamusmiehenä vakuutti Daniel Hannuksen siitä, että työ ihmisten auttamisen parissa voisi sopia hänelle. Työ ammattiliitossa kangasteli mielessä. Rohkaisua opintojen aloittamiseen hän sai vaimoltaan, joka on myös alanvaihtaja.

Hannus aloitti yhteisöpedagogin monimuoto-opinnot tammikuussa 2022. Ensin hän opiskeli työn ohessa mutta haki pian aikuiskoulutustukea ja jäi sen turvin opintovapaalle. Lisätuloja Hannuksen perhe sai kolmesta sijaislapsesta, joista he pitivät huolta.

Luottamustyöt opettivat, että pidän enemmän ihmisten auttamisesta kuin koneiden kanssa työskentelystä.

– Vuoden opintovapaan jälkeen irtisanouduin. Olin todennut olevani oikealla tiellä.

Yhteisöpedagogin tutkinnon hän sai tehtyä kahdessa ja puolessa vuodessa.

Daniel Hannus

Ikä: 49

Ammatti: Ohjaaja

Koulutus: Yhteisöpedagogi

Työpaikka: Pienryhmäkoti Karhunpesä

Asuinpaikkakunta: Porvoo

Työnhaku oli yllättävän työlästä

– Olin varma, että päädyn ammattiliittoon töihin ja koulutukseni tukisi valintaa. Asiat eivät kuitenkaan aina suju suunnitelmien mukaan.

Hannus haki valmistuttuaan ammattiliittoihin ja moneen muuhun koulutustaan vastaavaan paikkaan. Hän pääsi työhaastatteluihin mutta ei saanut työpaikkaa. Aina puuttui jotain osaamista tai kokemusta.

– Työhakemusten tekemisen vaivalloisuus ja hakijoiden määrä yllättivät. Minulla oli myös harhakuva työn saamisen helppoudesta, sillä puoliso oli aina saanut helposti uusia töitä.

Hannus oli tehnyt opintojen ohessa harjoittelujaksoja paitsi ammattiliitoissa myös autismikirjon lasten koulunkäynninohjaajana. Jälleen kerran vaisto kertoi, mikä voisi olla hänen seuraava alansa. Hän piti sijaislasten ja koululaisten kanssa touhuamisesta. Sitä tunnetta kannatti kuunnella.

Pian lähipaikkakunnalla avautui erityisnuorten pienryhmäkodin ohjaajan paikka

– Se oli täysosuma.

Daniel Hannus asettelee pelipalikoita pihanumermelle.
Daniel Hannus huomasi olevansa hyvä ihmisten kanssa, haluavansa auttaa ja viihtyvänsä nuorten parissa. Tämä vaikutti uuden alan valintaan.

Alanvaihto oli oikea valinta

Uudessa työpaikassa Hannus viihtyy, eikä työ ahdista kuten tehtaalla loppuvaiheessa. Pienryhmäkodissa asuu sijoitettuja 12–17-vuotiaita nuoria. Heidän kanssaan hän saa kokea hyvän olon onnistumisen tunteita, jollaisia uretaanivalu ei tarjonnut.

– Nykyisessä työssäni näen enemmän maailmaa, uskon tulevaisuuteen ja myös yhä enemmän omaan osaamiseeni.

Hannus myöntää, että suurin ponnistus alanvaihdossa oli päästä itse asetettujen kynnysten yli.

Alanvaihto ei ole kaduttanut. Sitä paitsi entinen työpaikkani ajettiin alas vähän aikaa sitten.

– Jos olisin jäänyt sinne, olisin nyt työtön.

Daniel Hannus avaa Karhunpesän koulun oven.
Karhunpesässä on myös oma koulu, jota suuri osa pienryhmäkodin asukkaista käy.

Daniel Hannus kertoo, mikä on totta ja mikä tarua alanvaihdossa

Alanvaihto on helppoa

Totta ja tarua: Vaimon kannustus madalsi omaa rimaa. Aloitin opintovapaalla. Opintojen edetessä päätös vahvistui ja irtisanouduin työstä. Sain aikuiskoulutustukea, mikä toi taloudellista turvaa. Meillä oli myös sijaislapsia, joista saimme tuloja. Tukien poistaminen hankaloittaa nyt monien kouluttautumista uudelle alalle.

Alaa kannattaa vaihtaa

Totta: On hyvä kuunnella sisäistä ääntään. Pidin työstäni tehtaalla ja myöhemmin pääluottamusmiehenä, mutta lukuisat yt-neuvottelut ja ehtojen kiristyminen alkoivat ahdistaa. Uudessa työssäni saan auttaa nuoria ja nähdä työmme positiivisen vaikutuksen heihin.

Uuden oppiminen on rasittavaa

Tarua: Kun on motivoitunut, opiskeleminen on hauskaa. Itsensä kanssa kilvoittelu on virkistävää ja tuo uutta puhtia. Uuden oppiminen lisää myös luottamusta omiin kykyihin.

Alanvaihto helpottaa työn saantia

Totta ja tarua: Yllätyin, että työn hakeminen oli vaativaa ja piti hakea kymmeniä paikkoja, ennen kuin sain töitä. Työnhakijoita on nyt paljon. Tuore koulutus ja alanvaihtajan vahva motivaatio auttoivat ja sain unelmatyön.

Alanvaihto opettaa itsetuntemusta

Totta: Vaihdoin jo tehtaassa uretaanivalusta, varastohommista ja trukin ajamisesta luottamushenkilön töihin. Luottamustyö opetti tunnistamaan omat vahvuuteni. Opiskelu yhteisöpedagogiksi näytti, että pystyn omaksumaan hyvin uutta tietoa.

Daniel Hannus pallo kädessä
Nuorten kanssa Daniel Hannuksella on pallo hallussa.