Kuvittele maailma ilman välinehuoltajia.
Ammattiryhmän tärkein tehtävä on ylläpitää potilasturvallisuutta ja vastata leikkausvälineiden hygieniasta. Ilman välinehuoltajia puhtaat välineet loppuvat sairaaloiden leikkausosastoilta kesken. Leikkaustoiminta sellaisena kuin sen tunnemme päättyy vuorokauden sisällä.
Ilman välinehuoltajiamikrobit, kuten bakteerit, virukset ja sienet, siirtyvät likaisten välineiden kautta ihmisestä toiseen ja aiheuttavat tulehduksia. Ne pitkittyvät ja vaativat taas lisähoitoa, joskus uusia leikkauksia.
Seuraa sairauslomia ja työkyvyttömyyttä. Lopulta ihmisiä kuolee. Hintalappu yhteiskunnalle on moninkertainen verrattuna välinehuoltajan palkkaan.
Koulutus välinehuoltajan ammattiin kestää henkilökohtaisesta suunnitelmasta riippuen noin 1,5–3 vuotta. Lääkäreitä ja sairaanhoitajia ei ole koulutettu käyttämään desinfiointi- ja sterilointilaitteita.
Vaikka lääkärit ja sairaanhoitajat ottavat hoitaakseen osan välineistä, leikkauskuolleisuus nousee huomattavasti. Lisäksi ihmisiä kuolee siksi, ettei heitä leikata. Operaatioiden määrä tippuu murto-osaan ajasta, jolloin välinehuoltajat vastasivat steriloinnista.
Mikrobit matkaavat potilaalta toiselle
Potilas makaa hengenvaarassa sairaalassa. Hän on saanut vaarallisen sairaalabakteerin likaisesta paksusuolentähystimestä.
Käy ilmi, että bakteerille on altistunut pitkä potilasketju. Sairaalassa leviää laaja epidemia. Antibiootit eivät pure kyseiseen sairaalabakteeriin.
Leikkauskuolleisuus nousee huomattavasti.
Epidemiaa ei pystytä rajaamaan sairaalan tiloihin, sillä moni paksusuolen tähystyksessä käynyt on jo ehtinyt lähteä sairaalasta.
Maailmassa ilman välinehuoltajia kukaan ei ole potilaiden välissä pessyt tähystintä suuressa altaassa, harjannut sitä puhtaaksi ja käyttänyt vielä pesukoneessa desinfioitumassa.
Pian sairaalaan tulee onnettomuuspotilas. Käsillä on vain likaisia leikkausvälineitä. Silti potilas leikataan, sillä tarve on akuutti. Hänen leikkaushaavansa tulehtuu. Tulehdus leviää nopeasti koko kehoon verenmyrkytykseksi.
Potilas kuolee.
Maailma palaa vuosikymmeniä taaksepäin
Ilman välinehuoltajia edessä olisi paluu aikaan ennen laitteita ja osaamista.
Vielä 1800-luvun alkupuolella lääkärit ja sairaanhoitajat eivät pesseet käsiään ennen siirtymistä potilaan luota toiselle.
Maailman kenties kuuluisin sairaanhoitaja Florence Nightingale kuitenkin päätteli jopa ennen tiedettä, että hygienia on elintärkeää.
Nightingale aloitti uransa Krimin sodassa. Teoksessaan Sairaanhoidosta (1859, suom. 1938) hän antoi ohjeita ihmisten hoitamiseen. Niiden pohjalta haavoja alettiin 1860-luvun puolivälissä puhdistaa ja kirurgisia välineitä steriloida pitkin Eurooppaa. Leikkauskuolleisuus väheni, vaikka yli puolet potilaista kuoli yhä tulehduksiin eikä moni äiti noussut enää lapsivuoteesta.
Inhimillisten virheiden määrä kasvaa, kun koneet ja niiden käyttäjät loistavat poissaolollaan.
Vasta 1800-luvun lopulla ja erityisesti 1900-luvulla tiede oppi tunnistamaan, että mikrobit ja bakteerit levittävät tauteja. Välineitä on sittemmin steriloitu esimerkiksi keittämällä ja jatkuvasti kehittyneillä aineilla ja laitteilla.
Maailmassa ilman välinehuoltajia lääkärit ja sairaanhoitajat joutuvat keittelypuuhiin. Inhimillisten virheiden määrä kasvaa, kun koneet ja niiden käyttäjät loistavat poissaolollaan.
Keitetyt välineet eivät kestä steriileinä pitkään. Jonkinlainen leikkaustoiminta on mahdollista, mutta kuolemat ovat yhä yleisempiä.
Tähän juttuun on haastateltu välinehuolto-ohjaaja Jaana Luomarantaa Seinäjoen keskussairaalasta.
Leikkauksia yhä lisää – välinehuoltajia ei
– Kiirettä on. En tiedä, miten tämä on mahdollista pitää kasassa. Aika näyttää, missä kohtaa kaadutaan, jos ihmiset väsyvät, sanoo Jaana Luomaranta.
Luomaranta on välinehuolto-ohjaaja Seinäjoen keskussairaalassa. Hän on huolissaan välinehuoltajien määrän kehityksestä.
Seinäjoen keskussairaalassa on lisätty leikkausten ja toimenpiteiden määrää. Välinehuoltajien määrää ei ole kasvatettu samassa suhteessa. Jos leikkausosasto lisää yhden tekonivelleikkauksen per päivä, välinehuoltajille voi tulla lisätöitä 5–10 leikkauskorin edestä päivässä.
Hyvinvointialueet keskittävät toimintaansa keskussairaaloihin. Siinä on Luomarannan mukaan etunsa: esimerkiksi kalliita laitteita saadaan käyttöön riittävästi. Yhtälö on kuitenkin vinksallaan. Töitä tulee koko ajan lisää, ihmisiä ei. Uusia välihuoltajia koulutetaan täyttämään eläköityvien paikkoja, mutta uusia paikkoja paikkaamaan työmäärän kasvua ei tule.
– Onneksi Seinäjoella koulutetaan välinehuoltajia, mutta toivottavasti nuoret myös pysyvät alalla.
Luomaranta on työskennellyt välinehuollossa 17 ja ohjaajana seitsemisen vuotta. Ohjaajia on sairaalassa kolme ja heidän tehtävänsä on mahdollistaa eri vuoroissa työskentelevien 54 välinehuoltajan työ. He esimerkiksi jakavat välinehuoltajat päivittäin eri työpisteille eri osastoille.
– Saisipa tehdä vain työtä, eikä koko ajan tulisi alalle muutoksia. Yritämme kyllä rummuttaa asiaamme, mutta se ei tunnu näkyvän missään.
