Valtaosa Percy Mashairen asiakkaista on yksinäisiä. Mashairen mielestä ikäihmisen luokse pysähtyminen on tärkeä osa kotihoitajan työtä. Siihen on mahdollisuus liian harvoin.
Kiireinen iltavuoro kotihoidossa odottaa Percy Mashairea vielä muutaman tunnin päässä. Ennen sitä hänellä on keskiviikkoaamun pimeydessä hetki aikaa pysähtyä ja juoda teetä Hakaniemen kauppahallissa Helsingissä.
Jos hyvin käy, Mashaire ehtii vaihtaa työvuoronsa aikana kuulumiset asiakkaidensa kanssa. Parhaassa tapauksessa hän saa kuunnella näiden kiehtovia muistoja menneiltä vuosikymmeniltä.
Usein tahti on kuitenkin niin hurja, ettei kotihoitaja ehdi kuin lämmittää ruoan ja antaa lääkkeet. Ikäihmisistä välittämistä ei ole tehty helpoksi.
– Eilenkin ehdin vain sanoa asiakkaille iltaa ja kysyä, miten päivä on mennyt, Mashaire kertoo.
Mashaire valmistui lähihoitajaksi neljä vuotta sitten. Viime vuonna hän aloitti työt kotihoitajana ja liittyi samalla ammattiliitto JHL:ään. Nyt hän kiertää ikäihmisten koteja Kallion alueella Helsingissä.
Ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla
Percy Mashaire arvelee, että halu pysähtyä keskustelemaan tulee hänen taustastaan.
– Zimbabwessa kulttuuriin kuuluu vahva vuorovaikutus ihmisten välillä.
Mashairen lapsuudenkoti eteläisen Afrikan sydämessä oli kristillinen. Hänen opinahjonsa oli sisäoppilaitos, jota pyöritti amerikkalaistaustainen herätysliike. Hän maallistui jo nuorena, mutta jäljelle jäi kiinnostus mytologioihin ja siihen, mikä saa ihmiset muodostamaan uskomuksia.
– Itseä pitää hoitaa ensin, että pystyy hoitamaan muita.
Muutettuaan Suomeen 1990-luvun lopulla hän havaitsi, että ihmiset ja heidän uskomuksensa ovat hämmästyttävän samanlaiset kulttuurista ja paikasta riippumatta. Mashairea kiehtoo kiven mytologisointi suomalaisessa kansanperinteessä: esimerkiksi maahisten uskottiin asuvan kivien alla ja kivien äärellä tehtiin uhrilahjoja.
Siksi Mashaire on pyytänyt Motiivin jutun kuvauspaikaksi Alppipuiston kallioita Helsingissä. Ennen työvuoroa hän ehtii vielä istahtaa ammentamaan voimaa niiden ikuisuudesta.
Miten sinusta tuli kotihoitaja?
– Minulla on ollut elämäni aikana monta ammattia. Edellisessä työssäni opetin englantia ja aiemmin olen toiminut muun muassa freelancer-toimittajana. Nyt halusin tehdä jotain uutta – fyysistä työtä, jossa kuitenkin voin auttaa ihmisiä. Siksi suoritin lähihoitajan opinnot.
Mikä on työssäsi parasta?
– Tykkään hirveästi siitä, että saan käydä mummojen ja pappojen luona ja keskustella heidän kanssaan.
Moni asiakkaani on Karjalan evakko. Sodalla on ollut suuri vaikutus heidän elämäänsä. He muistelevat esimerkiksi, millaista oli, kun Helsinkiä pommitettiin. Minulle on kiehtovaa kuulla siitä. Vastavuoroisesti he ovat innoissaan siitä, että joku kiinnostuu heidän elämästään.
Yhteiset keskustelut tukevat myös heidän muistiaan. Suurimmalla osalla asiakkaistani on muistisairauksia.
Mikä on mielestäsi kotihoitajan tärkein tehtävä?
– Laadukkaan hoidon antamiseen kuuluu pysähtyminen asiakkaan luo: keskusteleminen, huolien ja ilojen kuunteleminen sekä vuorovaikuttaminen.
Hoitosuunnitelman mukaan pitäisi vain lämmittää ruoka, antaa lääkkeet, mitata verenpaine ja lähteä pois, mutta ei ihminen niin voi elää. Meillä kaikilla on tarve olla tekemisissä muiden kanssa eikä vain istua yksin neljän seinän sisällä koko päivää ilman, että kukaan soittaa tai tulee kysymään kuulumisia.
– Suurin osa asiakkaista arvostaa hirveästi maahanmuuttajataustaisia hoitajia.
Teen suurimman osan käynneistä yksin ja osan työparin kanssa. Parhaimmillaan asiakkaan kanssa on aikaa ehkä 25 minuuttia. Silloin pystymme keskustelemaan. Pahimmillaan käyntejä voi kuitenkin olla 7,5 tunnin työvuoron aikana jopa 13. Sellaisessa kiireessä ei pysty antamaan laadukasta hoitoa.
Kiire kuormittaa myös työntekijöitä. Sairauspoissaolot lisääntyvät. Tämä epäkohta pitäisi korjata.
Katso videolta, mikä on paras Percy Mashairen saama palaute:
Kuinka yksinäisiä asiakkaasi ovat?
– Arviolta yli 90 prosenttia asiakkaistani on yksinäisiä. Valitettavasti perheenjäsenet eivät aina vietä tarpeeksi aikaa heidän kanssaan. Ihminen voi olla koko päivän omillaan, kunnes tulen käymään ehkä vain 15 minuutiksi.
Kenen vastuulla yksinäisyyden helpottaminen on?
– Sekä omaisten että yhteiskunnan. Toki sukulaiset asuvat joskus kaukana, mutta he voisivat silti tulla äidin luo kahvittelemaan – vaikka vain kerran viikossa tunniksi.
Ikäihmisille pitäisi olla enemmän sellaista päivätoimintaa kuin Helsingin Kinaporissa. He menevät sinne aamulla taksilla, tapaavat muita samanikäisiä ja vaikkapa tanssivat tai askartelevat yhdessä.
Mistä saat voimaa jaksaa raskasta työtä?
– Käyn kuntosalilla, pyöräilen ja kävelen metsässä kotikaupungissani Espoossa. Omaa itseä pitää hoitaa ensin, että pystyy hoitamaan muita.
Myös palaute antaa voimaa. Sitä saan asiakkailta, pomolta ja paljon myös työkavereilta. Meillä on yli 20 hengen porukka ja tosi hyvä tiimihenki.
Miten maahanmuuttajataustaiset saataisiin paremmin mukaan työelämään?
– Moni työllistyykin tällä hetkellä hoiva-alalle, mutta muilla aloilla on vaikeampaa.
Suurin osa asiakkaista arvostaa hirveästi maahanmuuttajataustaisia hoitajia. Julkisuudessa puheen sävy on kuitenkin usein negatiivista, varsinkin sosiaalisessa mediassa.
Suuressa osassa teollisuusmaista populistit lietsovat maahanmuuttovastaisuutta. On helppo poliittinen ase poimia esille huonosti käyttäytyviä maahanmuuttajia ja leimata koko porukka.
Suhtautumisen pitää muuttua. Ei kukaan tule kymmeniä tuhansia kilometrejä tänne pimeään kolkkaan vain sossun perässä!
Väestö vanhenee ja ikäihmisten määrä kasvaa. Samaan aikaan osaavien hoitajien määrä laskee. Kuinka ongelma pitäisi ratkaista?
– Palkkojen ja työolosuhteiden parantaminen sekä kuormituksen keventäminen voisivat houkutella alalle myös nuoria ihmisiä.
Kysymys on poliittinen. Jokaisten vaalien yhteydessä on puhuttu, että asialle pitäisi tehdä jotakin, mutta mitään ei ole tehty.
Missä olet viiden vuoden päästä?
– Olen ehkä perustanut yrityksen, joka myy lapsille pelejä ja leluja. Koulumaailmassa digilaitteiden käyttöä pitää rajata ja lapset innostaa leikkimään ulkona. Se ei ole helppoa.
Lue Uusi jäsen -sarjan aiempia osia:
Esiopettaja Paco Diop kertoo, miten jokainen kasvattaja voi torjua rasismia
Emma Piitulainen joutui 12-vuotiaana etsimään uuden suunnan elämälle
Marjo Niskanen on lukion julkkiskokki, jolle opiskelijat ovat ystäviä
Teemu Sieppi kertoo, kuinka täyteen kalenteriin saa mahtumaan vielä vähän lisää tekemistä
Taidekasvatusta ja tarot-kortteja – Suvi Kuusisto, 27, kertoo miksi kaverit kutsuvat häntä noidaksi
Heini Rusanen, 23, kertoo, miksi pienten poikien pitää saada käyttää kynsilakkaa
Ammattiliitto on nuoren tuki – Jonathan Ndongala, 23, kertoo miksi hän valitsi JHL:n